Tässä on asunnonvaihto pian edessä ja tuli käytyä läpi kaikkee mitä löytyy kaapeista.. törmäsin sitten siihen kirjeeseen, jolla kerroin sukulaisille ”tilanteestani”. Lueskelin sitä siinä läpi ja aloin miettimään että miten kukin on suhtautunut ulostulooni.

Meidän suku ei ole koskaan ollut niitä läheisimpiä. Ollaan useimmiten nähty sukulaisten kanssa (serkut mukaan lukien) vain joissain ”pakollisissa” tapahtumissa, kuten rippijuhlat, lakkiaiset, etc.. Eli ei ihan hirveän usein.

Jos nyt mietin että minkälaista suhtautumista se kyseinen kirje on herättänyt sukulaisissa, niin en oikeastaan tiedä. Ei kukaan ole asiasta oikeastaan mitään maininnut ikinä. Muistan että mummo kertoi nimiäisissä että oli kuulemma koskettava. Mutta sen ohella, ei kukaan muu sukulainen ole kommentoinut sen enempää kirjettä, kuin tilannetta. Johtuuko se siitä että he kunnioittavat jotenkin minua ja yksityisyyttäni vai eikö heitä vain kiinnosta? En tiedä. Enkä olisi nyt tietenkään halunnutkaan mitään kolmannen asteen ristikuulustelua asian osalta. Mutta yllättävää että niinkin konservatiiviselta suvulta kuin johon kuulun, ei ole juuri mitään kommenttia asiasta tullut.

Ystävät suhtautuivat kaikki oikeastaan siten, kuin asia olisi ollut aina ihan itsestään selvä. Moni sai tietää lapsestani samaan aikaan kuin transsukupuolisuudestani. Useimmat eivät edes kiinnittäneet huomiota jälkimmäiseen, olivat paljon yllättyneempiä lapsesta. Monilta olen kysellyt että miten ovat minut nähneet kaikki nämä vuodet, niin monet ovat vastanneet että ”en oikeastaan oo ajatellut” … ”sä oot vaan aina ollut sä”. Olen ollut jotenkin sukupuolineutraali useimmille ystävilleni, siis.

On joitakin poikkeuksia, joista osalle koko asia oli lähes ylitsepääsemätön, ja sitten taas toisia, jotka ovat nähneet minut niin maskuliinisena että ovat ihan vakuuttuneita että olen päätynyt väärään ratkaisuun. Omassa mielessä herää mielenkiinto, että miten se vähemmistö on sitten päätynyt ”näkemään” minut niin maskuliinisena. Vaihdanko jotenkin olemustani / käytöstäni seurasta riippuen? Onko heidän käsityksensä sukupuolisesta käytöksestä jotenkin eriävä muihin ystäviini nähden? Anyway, kaikkien kanssa on ollut todella rakentavaa ja informatiivista keskustelua kuitenkin; myös heidän jotka ovat olleet ”vastaan” minun päätöstäni.

Oman perheen osalta ei ole juuri positiivisia mainintoja: kaikki sisarukset ovat jollakin tavalla vastaan tai sitä mieltä, että kaikki ”kohtalotoverini” ovat psykologisesti patologisessa tilassa ja että asia olisi hoidettavissa terapialla. Hmmm... No, olen itse käynyt nyt terapiassa pari vuotta. Onko se muuttanut jotain? Ei. Aika paljon olen kohdannut myös sitä vastarintaa, että ”lapsella pitää olla isä ja äiti.” Tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta että lapsi ottaa ne isä- ja äitihahmot ihan mistä tahansa; olkoon se sitten naapurit, opettajat, sisarukset, ystävät tai sukulaiset, joten en todellakaan pelkää sitä etteikö oma lapseni saisi noita hahmoja. Enkä näe siten tuota ongelmaa myöskään gay-pariskuntien kohdalla.

Jos nyt jonkinlaista ”keskiarvoa” katsoo suhtautumisessa ulostulemiseeni, niin on se vastaanotto ollut positiivinen. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (joihin sisältyy koko perhe, poisluettuna äiti). Kukaan ei ole kuitenkaan välejä katkaissut tai mitään, mutta en ole itse varma innostaako olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät voi kunnioittaa minun tuntemuksiani...

Ja hei, ihmiset, kommentoikaa nyt jotain! :) Ei tarvitse kertoa mitä mieltä olette kirjoitustyylistäni (paitsi jos haluaa), mutta enemmän minä tätä blogia muille kirjoitan, kuin itselleni. (Kuten olen selittänyt mun pää on jo selvä näiden asioiden osalta.) Joten olisi kiva tietää mistä kaikki kaipaavat lisää tietoa näihin asioihin liittyen. Kertokaa ihmeessä. :) Kyllä minä vastaan ihan mielelläni henkilökohtaisempiinkin kysymyksiin; olkoon ne sitten jonkun itsestään epävarman, joka pohtii omaa sukupuoli-identiteettiään / -ristiriitaansa, tai jonkun cis*, jota vain mietityttää asiat. Olen perustanut tämän blogin sitä varten, että tieto lisääntyy ja leviää aiheesta, joten kertokaa mistä haluatte kuulla; ei ole tyhmiä kysymyksiä. Jos nyt jonkun mieltä lämmittää kirjoittaa vaikka kommentti ”tapa ittes”, niin siitä vaan. Jos kirjoittajasta tuntuu että se on aiheellista, niin voin julkaista senkin. :D

Kiitos lukemisesta ja kertokaa mitä haluatte lukea tulevaisuudessa, mikä mietityttää? <3

* Tähtisimmu *