Tästä aiheesta olen kuullut / lukenut muidenkin transsukupuolisten juttuja, että on tavallaan ”jumiutunut” sinne teini-ikään, kun sitä ei ole saanut elää siinä oikeassa kehossa. Mutta olen aina omalla kohdallani miettinyt sitä, kun kaikki ystävät on ”päässeet” työelämään ja siihen kuuluisaan oravanpyörään, ne tykkää hengata mieluummin baareissa kuin bailata kotibileet periaatteella ja jotenkin ”osaa kantaa vastuuta paremmin” kuin minä. Niin, olen miettinyt että johtuuko tämä nyt kaikki mukamas vain siitä omasta ristiriidasta...

Minä olen edelleen ihan teini: tykkään isoista kotibileistä, joissa on paljon porukkaa; avaudun ystäville ihan samalla tavalla kuin yläasteella (kaikesta); darrat on ihan samanlaisia kuin kymmenen vuotta sitten, ei mitään morkkiksia, ei mitään katumusta, ei mitään häpeää; en tykkää yhtään ajatuksesta että pitäis tehdä jotain päivätöitä, halusi tai ei, siis se että pitäis ”kantaa taloudellinen vastuu itsestään”, joo voin mä kantaa sen jos voin tehdä sen tekemällä jotain mistä tykkään oikeasti; olen äkkipikainen, räiskähtelevä ja spontaani; mielialavaihtelut(!!); etc.. Siis tietysti osa kaikesta voi olla selitettävissä sillä mukamas persoonallisuushäiriöllä tai ihan vain luonteenpiirteinä, mutta jotenkin tuntuu siltä että monista ystävistä on tullut jotenkin ”tylsiä aikuisia”. Ne käy töissä, se virta ja menofiilis on poissa, ne ei enää osaa avautua sillai kuin ennen, ne puhuu jostain politiikasta, viettää viini- ja juustoiltamia ja juo ”sivistyneesti”, etc.. En sitten tiedä mitä se aikuistuminen oikeasti edes on, mutta jos se on juuri tuota, niin en kyllä tiedä haluanko sitä luonnollista muutosta koskaan nähdä itseni kohdalla...

Anyway, se että monet muut trans* on kertoneet, että elävät teini-ikäänsä uudelleen, niin mietin että voisko se sitten olla minunkin kohdalla vähintään osaselitys tähän tietynlaiseen henkiseen kehittymättömyyteen. Toisaalta mun kohdalla syitä voi olla ties kuinka monia ja vaikka mitä, kun miettii minkälainen elämä ylipäätään on ollut. Mutta jotenkin jänskättää että sitten kun hormonihoitojen aloituksen jälkeen elää sen teini-ikänsä, niin tuleeko musta jumalauta aikuinen?? :o En mä oikein tiedä haluaisinko sitä edes. Mä tykkään mun elämästä nyt...

Sen takia mietinkin että ehkä mun kohdalla se ”henkinen nuoruus” ei koskaan katoa... Monet on sanoneet että elän jotenkin ”lujaa” tai ”täysiä” koko ajan. Joo, pitää kai tavallaan paikkansa. En mä oikein osaa rauhoittua. Tuntuu siltä että jos rauhoitun, kuolen. Jos on nähnyt elokuvan Crank, niin on vähän sama fiilis ollu läpi elämän, kuin sillä päähenkilöllä siinä...

Tietysti vois tehdä elämästä jotenki helpompaa jos tietyillä osa-alueilla pystyis aikuistumaan, mutta ei sekään nyt väkisin tapahdu. Ehkä se tulee luonnostaan sitten joskus.. eläkkeellä? :D Tai sitten vain kuolen siihen elämäntyyliin, kun fyysinen keho ei enää pysy mentaalisen teinin tahdissa.

Niinjoo, ja tuli tässä mieleen i'istä..? iistä? mikä on ”ikä” sanan monikkomuoto?! No mut siis ikäpuheista tuli mieleen, että kun monet epäilee trans* siitä että koko juttu on vain (teini-iän) päähänpisto, (teini-iän) epävarmuutta, tai jotain muuta vastaavaa.. Niin kerronpa nyt omalta kohdaltani sen että kun tässä on jo elänyt lähes vuoden siinä tyttöroolissa: liivit, deodorantit, etc. etc., niin se ”uutuudenviehätys”, jonka monet kokee kun saa hormonit ja pääsee tavallaan ihan oikeasti elämään sitä tarkoitettua elämäänsä. Se on mun kohdalla jo kadonnut. Mulle on ihan arkipäivää rintaliivien pukeminen, tytöltä tuoksuminen, joskus ehkä jopa kadulla tuijottelu ”siinä mielessä” jos sattuu menemään täydestä... Ja siis monet trans* sitten jotenkin vähän masentuu tai sillai kun se arkistuu se juttu, niin sitäkään ei ole mulle tapahtunut. Tää on mun arkea. Tää on sitä mitä sen olis pitänyt olla jo 26 vuotta. Ei tässä ole mitään ”siidee” enää, tää on ihan tavallista tytön arkea. Silti koen ristiriitaa genitaalejani ja kehoani ja odotuksia ja oletuksia (stereotyyppisen maskuliinisesta käyttäytymisestä) kohtaan. Että ei se ole mihinkään kadonnut vaikka kaikki onkin arkistunut. Tämä oli mulle itselle jotenkin se viimeinen varmistus siihen, että olen oikella tiellä. :)

No, sellaista tänään. Tämä tyttö menee nytten kuuntelemaan Apulantaa ja Linkin Parkia ja teinittämään yksinään, kun kaikki aikuiset ystävät on töissä. ;D Tuli ostettua vähän saunajuomaakin, kun pääsi pitkästä aikaa sielläkin käymään. Voi olla että tuli ostettua enemmän kuin oli tarve, mutta tässähän tätä tuntuu menevän. :D

Kiitos lukemisesta, mistä immeiset haluais seuraavaksi lukea? :) <3

* Tähtisimmu *